ISÄLTÄ POJALLE

Vene on vanha, mutta se toimii yhä mainiosti. Tätä varten olin harjoitellut koko elämäni. Tätä varten isäni oli kouluttanut minua. Minulla on tehtävä. Yksi asia kuitenkin vaivasi minua, Euroopan muuri. Isä ei ollut ehtinyt kertoa minulle, kuinka se läpäistäisiin. Isä oli jostain syystä halunnut, että lähden keväällä, en tiedä miksi, mutta kunnioitin hänen toivomustaan. Minun on usein ikävä isääni, mutta se on hyvää ikävää, se antaa minulle voimaa.
Pienenä isä oli kertonut minulle satuja, lohikäärmeistä, prinsessoista, prinsseistä ja linnoista. Kerran isä oli kysynyt minulta, "Kuinka Euroopan paha lohikäärme lyödään ?" Vastasin, että "miekalla." Isäni sanoi nauraen: "Väärin, poikani. Sinun on iskettävä se ilman miekkaa." En silloin ymmärtänyt. Nyt lohikäärme on kuitenkin lomalla Italiassa ja minun on aika iskeä, iskeä paha lohikäärme.
Muuri siintää edessäni pahanenteisen sinisenä. Kyläläiset kertoivat minulle, että kymmenet kyläläiset olivat yrittäneet muurin läpi tuloksetta. Minä en vieläkään ymmärrä, kuinka isäni oli tehnyt sen.
Isäni ei ollut halunnut kertoa sitä minulle liian aikaisin, koska tiesi, että olisin lähtenyt välittömästi. Voi isä, olisit kuitenkin voinut kertoa sen minulle, edes silloin kuolin-vuoteellasi. Isä oli kuitenkin ollut sen verran pilvessä, että oli puhunut vain jotain käsittämätöntä "taivaan linnuista".
Katson aurinkoista valtamerta ja näen muutolintujen lentävän kohti Eurooppaa. Linnut räpiköivät muurin kohdalla, mutta pääsevät kuitenkin läpi.
Todellakin, linnut pääsevät läpi. Tietokone varmaankin tunnistaa lähestyvät lintuparvet tutkan avulla ja heikentää voimakentän sitä aluetta paikallisesti, jotta linnut pääsevät läpi.
Kiitos, isä. Sinä annoit minulle kaikki vastaukset.
Odotan kunnes valtaisa lintuparvi lähestyy ja kiihdytän veneen täydellä teholla päin muuria. Sähköpurkaukset kaatavat minut veneen kannelle, nenästäni ja korvistani purskuaa verta, mutta minä tein sen. Minä pääsin läpi. Hymyilen, hymyilen niin kuin isäni joskus minua aikaisemmin.
Vene on hajalla, se ei enää liikkuisi mihinkään. Lähden uimaan, eihän tästä ole Italiaan kuin viisitoista kilometriä. Suhtaudun tähänkin isäni opetusten mukaisesti,
"välimatka on miehelle asenne kysymys."