ONNEN PÄIVIÄ JA HELPPOA ELÄMÄÄ

Hän oli jo kolmenkymmenen ja hän oli onnellinen. Hänellä oli kaksi työpaikkaa. Päivisin hän toimi tietokoneoperaattorina ja iltaisin hän hoiti lapsia. Hän piti molemmista töistä.
Hänen ohjaamansa tietokoneet olivat niitä isoja myllyjä, niitä jotka hoitivat kaikkia tärkeitä asioita. Ilman niitä mikään ei toiminut. Hän toimi inhinmillisenä tekijänä suuressa koneistossa. Naiset, tottakai, antoivat käskyt, mutta hänen tehtävänsä oli tarkistaa olivatko tietokoneen toimenpiteet ja naisneuvoston käskyt oikeassa suhteessa toisiinsa. Jos tietokoneen antama toimenpide ja naisten käsky eivät olleet mielekkäässä suhteessa toisiinsa, niin hänellä oli oikeus antaa toimenpide uudelleen harkintaan tai vaikeassa tapauksessa, jopa perua se. Niin ei tosin ollut koskaan tapahtunut. Hän oli tehnyt tätä työtä jo kolmetoista vuotta, mutta tietokone ei ollut koskaan hänen aikanaan tehnyt yhtään virhettä. Hän kuitenkin tiesi, että hänen tekemänsä työ oli tärkeää. Hän oli osallisena tuhansissa tärkeissä päätöksissä päivittäin. Hän oli tärkeä, hänellä oli tehtävä.
Lasten hoidosta hän piti erityisesti. Lapset olivat mukavia ja lapsetkin tuntuivat pitivät hänestä. Lasten kanssa oli mukava leikkiä. Hän piti lapsista.
Hänellä oli mukava asunto laita-kaupungilla, neutrien kaupunginosassa. Hänellä oli ystäviä, toisia neutreja, myös heillä oli kaksi työpaikkaa. Iltaisin he pelasivat pelejä ja laittoivat
kasvisruokaa toisilleen. Tänään oli hänen vuoronsa laittaa ruokaa. Hän piti ruuanlaitosta.
Ilta meni mukavasti, hän voitti tieto-kilpailun, vaikka mukana oli ollut useita tiedeneutreja yliopistolta.
Hän meni nukkumaan onnellisena. Tämä oli hyvä elämä, tarpeeksi hyvä hänelle.

Yöllä hän näki omituista unta, mutta herätessään hän ei muistanut sitä.

Hän lähti hyvillä mielillä töihin. Taas yksi hyvä päivä, työpäivä.