JÄRJESTÄYTYMISIÄ

Se oli omituinen kokous. Ei sloganeita, ei rintanappeja, ei värivaloja, ei mitään tavan-omaista markkinahumua. Ei mitään muuta kuin valtaisa harmaa halli, joka pikkuhiljaa täyttyi hiljaisista harmaista hahmoista. He eivät olleet miehiä, eivätkä naisia, he olivat Euroopan suurin, mutta hiljainen vähemmistö. He olivat neutreja eli neutriinoja.
Lähes kaikki veriruoste-epidemian jälkeen syntyneet miehet Euroopassa söivät nykyisin testosteronisalpaajia. Vanhimmat osanottajat olivat jo kuusissakymmenissä, nuorimmat vasta viidentoista.
Kokoussali täyttyi järjestelmällisesti, kaikki tapahtui rauhallisesti ja hyvässä järjestyksessä. Kukaan ei etuillut.
Puhujapönttöön ilmestyi iäkäs, harmaa hahmo. Häntä ei esitelty, eikä hän esitellyt itseään. Se olisikin ollut tarpeetonta, sillä kaikki läsnäolijat tunsivat professorin. Veriruosteesta ja vaikeasta aivovammasta selvinneen ihmisoikeustaistelijan, miehen joka oli kieltänyt puukenkien käytön sairaaloissa.
Hän oli ensimmäinen neutri, joka oli valittu Euroopan neuvostoon. Hänen ansiotaan olivat lait, jotka suojelivat neutreja miesten väkivallalta. Hän oli järjestänyt tämän kokouksen. Hänellä oli tärkeää sanottavaa.
Professori puhui pitkään, vailla intohimoa tai paatosta. Puhe ei yrittänytkään vedota tunteisiin, siinä vedottiin pelkkiin tosiasioihin. Se oli kaikkien aikojen rauhallisin agitaatio. Häntä ei keskeytetty kertaakaan välihuudoilla. Kun hän lopetti ei kuulunut huutoja, taputuksia taikka vihellyksiä. Kuului vain hiljainen kahina, joka syntyi kun miljoonat päät ympäri Eurooppaa nyökkäilivät yhtäaikaa hyväksyvästi.
Yllättäen neutrit olivat Euroopan suurin poliittinen voima. He eivät enää olleet sairaita miehiä, vaan terveitä neutreja.
Todellinen kolmas sukupuoli oli syntynyt. Vaikka yksilönä he olivat heikkoja, niin heidän lukumääränsä ja täydellinen rationaalinen yksimielisyys teki heistä vahvoja.
Heillä oli paljon vaatimuksia ja he saisivat ne myös läpi.
He vaativat vapautusta naisten hirmuvallasta eli vapautusta parisuhteista, joihin heidät oli pakotettu vastoin heidän omaa tahtoaan. He vaativat oikeutta työhön. He vaativat mahdollisuutta yhteisö asumiseen. Vaatimusten esittäminen telesoitiin ympäri Eurooppaa. Vaikutus oli valtaisa. Sinä iltana Euroopassa moni nainen menetti oman pikku neutrinsa, mutta kuningatarten yhteiskunta sai myös omat työmuurahaisensa, kuhnurinsa.

Se tapahtui kaksi viikkoa neutrien kokoontumisen jälkeen. Sen piti olla miesten vastaisku, voiman näyttö.
Ironista kyllä, tapahtumapaikkana oli sama halli kuin neutriinoilla oli, mutta se halli ei näyttänyt ollenkaan samalta. Sali oli sakeana tupakansavusta ja paistetun makkaran kärystä. Kaikkien miesten takit olivat täynnä rintanappeja, joissa luki sloganeita kuten, "olen ylpeä, että minulla on erektio" ,"Mull' on kolmen minuutin muna ja se on kova.", "Karvat on kauniita ja kaljut kans'" ja "Minä olen mies ja minä olen munakas".
Sali on täynnä värivaloja. Kaikkialla leijuu sakea vanhan ja uuden viinan lemu. Kokous aloitetaan miesasialiikkeen tunnuslaululla, kolmas säe päättyy kuitenkin riitasointuun, koska Etelä- ja Pohjois-Euroopan mies- liikkeillä olivat eri sanat. Alkaa valtaisa tappelu, joka televisioidaan ympäri Eurooppaa suorana lähetyksenä.
Ilmainen kaljan tarjoilu keskeytetään poliisin toimesta.
Tappelu jatkuu tuntikausia. Kokouksessa ei onnistuttu pitämään yhtään puhetta. Kokous ei antanut mitään julkilausumia. Tämän jälkeen kaikki, paitsi miehet, ymmärsivät että miesten aika olisi nyt ohi.
Vuosia myöhemmin miehet yrittivät vielä uutta kokousta, silloin paikalla oli vain vanhoja hampaattomia vaareja, jotka kaiholla
muistelevat, "Olipahan hyvä tappelu."