PÄÄSIHTEERI

Joskus kauan sitten olivat suuret johtajat asuneet palatseissa ja torneissa. Nykyisin heidän paikkansa oli maan alla. Mitä suurempi mulkku, sitä syvemmälle äiti maahan se änki. Valta oli muuttanut korkeimmista falloksesta syvimpään kohtuun. Ehkä tämä symboloi jotain, alkavaa tai päättyvää aikaa. Nyt vaara oli kuitenkin ohi ja johtajien oli aika nousta kansan pariin. Tänään oli alkanut aika jolloin Euroopan johtajalla ei ollut enää mitään pelättävää.
Euroopan johtaja ei kuitenkaan noussut vaan oli yhä kaivautunut syvimpään katakombiin. Hän ei myöskään pelännyt, vaan söi kananpoikaa. Hän piti erityisesti kanannahasta. Kaikki maku kanassa oli sen nahassa ja hän tyytyikin kuorimaan sen ja syömään nahat. Hänen lääkärinsä tulisi paikalle viereisestä huoneesta ja aloittaisi vatsahuuhtelun mikäli saisi tietää asiasta. Sillä ihminen jolla ei ole ohutsuolta ei saa syödä kananpoikia, ei edes kuoria. Välttyäkseen vatsahuuhtelulta hän tyytyi imeskelemään kuoria ja sylkemään ne sitten pois. Paistin rasva muodosti kuivuneille huulille kalvon. Rasva on hyvää. Ja sitten olisi vielä sikari, todennäköisesti Euroopan viimeinen Havannalainen Corona.
Tänään oli juhlapäivä ja Euroopan vaikutusvaltaisin mies vietti sitä sadan metrin syvyydessä Tukholman esikaupunkien alla. Lähes tyhjässä huoneessa oli kaksi läjää elektronisia laitteita. Toisen kasan tehtävä oli viihdyttää häntä ja toisen kasan tehtävä oli pitää mies hengissä. Viihde elektroniikka ei pettänyt koskaan, elossa pito laitteisto yski aina välillä, jonka jälkeen lääkärit ryntäsivät huoneeseen elvyttämään häntä. Elvytyksen jälkeen tuli aina niin latautunut olo, jotenkin sähköinen ja aikaansaava, mutta pian ylimääräinen sähköenergia poistui vanhasta ja raihnaisesta ruumiista ja tilalle astui tylsyys, jota vain vanhat videonauhat vähän piristivät.
Pääsihteeri oli jo vanha mies. Kuluneet vuosikymmenet olivat jättäneet hänen kasvoihinsa syvät uurteet. Hänen elopainonsa oli kohonnut jo yli sadankahdenkymmenen kilon. Ottaessaan virkansa vastaan hän oli ollut ainakin omasta mielestään komea, atleettinen mies. Nyt hän oli lääkkeiden ja koneiden varassa elävä lihavuori. Kaksikymmentä vuotta pääsihteerinä olivat maksaneet hänelle avioliiton, ystävät ja terveyden, mutta hän oli onnistunut.
Hän oli onnistunut mahdottomassa, kaikki hienot vihreät ja vasemmistolaiset aatteet tai ainakin parhaat osat näistä aatteista olivat vaatineet toteuttajakseen vanhan konservatiivin. Miehen, jolla oli tarpeeksi voimaa tehdä vaikeatkin päätökset. Hän oli ollut ensimmäinen johtaja, joka oli tajunnut, että globaali hyvinvointi ei ollut mahdollista, kaikkea ei riittäisi kaikille vaikka kaikki halusivatkin kaiken
. Hän oli väkivalloin erottanut järjestyksen kaaoksesta. Hän oli luonut kovin ottein uskonnollisesti ja kultuurillisesti homogeenisen tai ainakin vähintäänkin suvaitsevaisen Euroopan, valkoinen mies vallitsi jälleen. "Puhdistukset" oli toteutettu hänen käskystään. Hän oli ollut se mies, joka oli antanut tulikäskyn, kun afrikkalaiset olivat pyrkineet Eurooppaan. Kaikki ihmiset luulivat, että se oli ollut hänelle helppoa. Kaikki luulivat, että hän ei välittänyt. He eivät kuitenkaan tienneet mitään niistä painajaisista, joita edes vahvinmatkaan unilääkkeet eivät pystyneet nujertamaan. He eivät tienneet, että hänellä olivat yhä tallella kaikki ne sensuroidut videofilmit, jotka kertoivat Espanjan tapahtumista. He eivät tienneet, että hän katsoi usein noita filmejä pohtien olisiko jotain voinut ehkä tehdä toisin. He eivät tienneet, että hän tiesi täsmälleen mitä hän oli tehnyt.
Viimeisenä työpäivänä hän tiesi onnistuneensa. Euroopan muuri, valtaisa sähkö-magneettinen suojakilpi, oli juuri saatu valmiiksi. Eurooppa oli nyt turvassa. Euroopassa vallitsi nyt rauha ja yleinen hyvinvointi. Nyt Eurooppa oli kunnossa ja hän lopussa.
Hänen aikanaan maailma oli muuttunut useaan otteeseen, hänen aikanaan kaaoksesta oli noussut järjestys, helvetistä oli muodostut utopia. Hänestä oli tullut Dorian Grayn muotokuva koko Euroopalle. Jokainen selvitetty kriisi oli jättänyt häneen lähtemättömät jäljet. Nyt Eurooppa kukoisti ja hän mätäni.
Telessä näytettiin hänen seuraajansa haastattelua. Kaikki puhuivat hänestä hyvää, pelkkää hyvää. Kaunis, älykäs ja empaattinen.
Nainen, 50 kiloinen nuori nainen...
...katsoessaan seuraajaansa pääsihteeri tunsi itsensä vanhaksi, todella vanhaksi...ihmiset olivat valinneet naisen hänen tilalleen...
Pääsihteeri tiesi, että hänen työtään tultaisiin kunnioittamaan, hänen mukaansa tultaisiin nimittämään katuja ja toreja ympäri Eurooppaa. Hänen valokuvansa tulisivat saamaan kunniapaikan kaikkien koulujen seinillä. Hänen muotokuvansa tulisivat historiankirjoihin. Hän tiesi myös sen, että pian hänen maineensa mustattaisiin ja että hänet kuitenkin ajanmyötä unohdettaisiin. Pienet ihmiset alkaisivat pian kirjoittaa paljastuskirjoja hänen elämästään. Vuodet vierisivät ja pian kukaan ei enää muistaisi mitä hän oli tehnyt. Nyt kaikki kuitenkin ylistivät ja kehuivat häntä, tai ainakin vähintään pelkäsivät ja kunnioittivat häntä.
Katsoessaan telestä seuraajaansa, hän tunsi itsensä todella vanhaksi, osaksi historiaa.
Katsoessaan seuraajaansa hän tiesi, että hänen kaltaisille dinosauruksille ei enää olisi tilaa, hänen kaltaisiaan ei enää tulisi. Suurmiesten aika oli ohitse. Hänen kaltaisiaan ei enää tarvittu. Hän olisi viimeinen.
Kun hän oli noussut valtaan oli Eurooppa ja koko maailma ollut kaaoksen vallassa. 1900-luvulla odotettua suurta pamausta ei koskaan tullutkaan vaan ainoastaan loputon määrä paikallisia kahakoita ja kymmenittäin lähinnä sukupuoliteitse tarttuvia virusperäisiä sairauksia. Yhteiskuntatieteilijöiden mukaan tämä oli kuitenkin pelastanut ihmiskunnan, maapallon populaatio oli laskenut tasolle joka mahdollisti elämän jatkumisen tällä planeetalla. Silloin oli pääsihteeri noussut johtoon ja kovin ottein eristänyt Euroopan muusta maailmasta. Hän oli väkivalloin pakottanut Euroopan rauhaan. Sen jälkeen kun Eurooppa oli kovin ottein rauhoitettu, pakotettu sisäiseen suvaitsevaisuuteen ja ekologisesti kestävän kehitykseen olivat kaikki jäljellä olevat voimavarat keskitetty tieteeseen ja tutkimukseen.
Viruslääkkeet, fuusioenergia ja tietotekniikan kehitys olivat nopeasti nostaneet Euroopan jaloilleen. Oli tarvittu vain yksi mies, joka oli pystynyt tekemään vaikeat päätökset...
...mies, joka pystyi myös kantamaan näiden päätösten hinnan.
Pilapiirroksissa hänelle oli aina piirretty veriset kädet, mutta hän ei enää välittänyt siitä. Nyt hän oli jo sen näköinen, että hänestä oli mahdoton piirtää karrikatyyria. Hän ei enää jaksanut välittää mistään. Hän oli tehnyt sen...
... kaikki oli nyt valmista ...kaikki oli nyt ohi.
Hän katsoi sydämentahdistajansa hallintalaitteistoa, jossa kaikki valot vilkkuivat punaisella. Se johtui hänen itsensä tekemistä säädöistä, se johtui ottamatta jätetyistä aamulääkkeistä. Se johtui aamulla syödystä kananpojasta, tai ehkä se johtui juuri sytytetystä sikarista.
Ne idiootit kuvittelivat, että hän voisi siirtyä eläkkeelle...
... kuinka hän voisi siirtyä eläkkeelle ...kaiken tämän jälkeen. Hänen oli ikävä vaimoaan.... Nyt hänen oli kylmä..
Muljahtava tunne rinnassa kertoi, että suuri sydän ei enää jaksanut.
Yksi jakso historiaa oli saatettu päätökseen.