JOKAVUOTINEN SYYSKERÄYS

Vielä yksi pensselin veto ja teos olisi valmis. Luoja, että tästä maalauksesta tulisi upea. Kaikki muut työskentelivät nykyjään tietokoneilla, mutta ei hän. Hän luotti vanhoihin kunnon öljyväreihin. Hän oli taiteilija, mutta niinhän olivat kaikki muutkin naiset nykyään. Hän oli kuitenkin oikea taiteilija. Hän teki esittäviä maalauksia, ei sekavaa nykyrunoutta taikka abstraktia tietokone-taidetta, puhumattakaan tietokone muzakista.
Öljyvärit olivat sotkuisia, mutta eihän hänen tarvinnut siivota, neutrit siivosivat. Naiset johtavat, tekevät ja luovat.
Neutrit tekevät kaikki työt, niin Äitijumala oli sen tarkoittanut. Neutreja oli kuitenkin yhä vaikeampi saada, neutrit olivat tulossa vanhoiksi. Jonain päivänä hänkin hankkisi oikean androidin, ihmisen kaltaisen robotin. Niitä oli jo markkinoilla, mutta ne olivat vielä liian kalliita hänelle. Jos hän saisi maalauksiaan myydyksi, niin hänellä olisi varaa hankkia androidi. Ehkä jonain päivänä, kun hänen lahjakkuutensa tunnustettaisiin.
Tämä taideteos oli joka tapauksessa upea. Niin upea, että ostaja löytyisi varmasti. Eihän oikeastaan rahaa tarvinnut, olihan neutri paljon parempi kuin kömpelö androidi, mutta myyty taideteos olisi saavutus johon vain harva pystyi näinä aikoina. Oikeastaan kukaan ei edes tarvinnut rahaa näinä aikoina, rahalla on oikeastaan lähinnä vain symbolinen statusarvo. Elämä sosialistis-matriarkkaalisessa yhteiskunnassa on ihanaa. Sosialismi toimii.
Sosialismia oli toki kokeiltu historiassa useita kertoja, mutta silloin olivat johdossa olleet miehet. Ei täydellisinkään yhteiskuntajärjestelmä toimi jos sitä johtavat kivikaudelta peräisin olevat itsekkäät ja hedonistiset idiootit.
Maalaus on upea, paras tähänastisista. Se esittää munasolua ensimmäisen jakaantumisen kynnyksellä, jakaantumisen joka ei ollut alkanut miehen nesteestä. Partenogeneesi ei ole vielä mahdollista, mutta aihe inspiroi taiteilijoita kautta Euroopan.
Hän halusi kyllä lapsen, mutta ei sellaista lasta joka oli saanut alkunsa miehen nesteestä. Hän haluaisi puhtaan lapsen. Kokonaan oman lapsen. Hän jaksaisi kyllä odottaa.
Ovisummerin ääni herätti hänet haaveistaan. Hän käveli avaamaan oven. Oven takana seisoi SMTP:n (sosialistis-matriarkaaliset tyttö partiolaiset) uniformuun sonnustautunut nuori tyttö. Käsivarsinauha kertoi hänen olevan vasta kansalaisten peruskurssi ykkösellä.
- Suoritamme kansalaiskeräystä viimeisten miesten elintensiirtosäätiön hyväksi, haluaisitteko osallistua? Kysyi tyttö, nuoruudenpuna poskillaan.
- En.
Ovi sulkeutui paukahtaen. Hirveätä, hän ajatteli. Laittaa nyt viaton pikkutyttö tuollaiseen tehtävään. Keräämään rahaa niille otuksille. Laki sallii jokaiselle kansalaiselle kymmenisen maksutonta elintensiirtoa, mutta eihän niille otuksille riittänyt mikään. Eivät parhaatkaan siirrännäiselimet kestä loputonta juomista. Suurin osa miehistä on jo yli 100-vuotiaita, jos ei ajatella siittoloita. Silti nuo yli 100-vuotiaat käppänät jatkavat kittaamistaan siirrännäiselinten voimalla.
Mitä nopeammin nuo viimeiset dinosaurukset kuolisivat sitä parempi. Sitä nopeammin unohtuisi aika jolloin nainen oli ollut alistettu. Se aika jolloin nainen oli ollut pelkkä palvelija ja lastentekotehdas. Onneksi veriruoste oli muuttanut kaiken. Parhaat tiedeneutriinot olivat pitkään yrittäneet ratkaista veriruosteen arvoitusta, mutta lopulta naisteologit ja naisfilosofit olivat ratkaisseet sen. Jokin korkeampi voima, luontoäiti tai itse äiti jumala oli viisaudessaan asettanut miehen perimään aikalukon, joka kulttuurievoluution edettyä tarpeeksi pitkälle, eli miehen tehtyä itsensä tarpeettomaksi, laukesi.
Eläimille ei ole tilaa utopiassa. Kuinka viisaasti äitijumala, kuten hän itse uskoi, olikaan kaiken järjestänyt. Veriruoste oli ollut lempeä tapa poistaa miehet tältä planeetalta. Lempeästi hymyilevä, kaunis kuolema. Lääkärit olivat tosin viivyttäneet tätä vaihetta tempuillaan yli vuosisadan.
Veriruoste oli ollut hieno asia. Kerrankin miehet olivat olleet onnellisia ilman sotaa, seksiä ja taistelua.
1900-luvun tiedemiehet olivat etsineet puuttuvaa lenkkiä älykkään ihmisen ja apinan väliltä tajuamatta, että he olivat itse puuttuva lenkki. He, miehet.
Toisaalta, eihän tuo pikku tyttö voinut tietää tätä kaikkea. Häntä alkoi hävettämään oma käytöksensä. Pikku tyttöhän oli ollut vasta ensimmäisellä kurssilla ja luullut tekevänsä hyvää työtä. Hävettää..., no tyttö ymmärtäisi tämän kaiken aikanaan.
Maalaus oli jo kuivunut ja hän lähti viemään sitä varastoon, satojen samankaltaisten sekaan.
Luoja, että minä olen lahjakas. Oikea taiteilija.