VÄLINÄYTÖS

Tohtori oli hämmentynyt, koska sekä leikkaus että ruumiinavaus olivat jääneet täysin tuloksettomiksi. Paitsi jos nyt potilaan kuolemaa voitaisiin pitää tuloksena. Nuo saatanan mieskirurgit, aina nipistelemässä naishoitajien takamuksia, mutta kun edessä oli tosipaikka niin.. ..niin hänen elämänsä suurin tilaisuus ja se saatanan vanha pukki halkaisee hänen potilaansa aivot kahtia.
Voi luoja, millaista epäpätevyyttä. Hänen tulevaisuutensa tiedemaailmassa kuoli tuon potilaan myötä. Hänen uransa suurin mahdollisuus tuhoutui tuon epäpätevän vanhan pukin käsissä. Tuo sama vanha pukki oli vuosia sitten vastustanut hänen nimitystään ylilääkäriksi ja vain siitä syystä, että hän oli nainen. Tuo vanha pukki oli pilannut kaiken, onneksi potilaan omaiset olivat kuitenkin olleet ymmärtäväisiä. Standardikorvaus oli riittänyt heille. Itse asiassa potilaan vaimo oli jopa hymyillyt papereita allekirjoittaessaan. Olisivatpa kaikki omaiset yhtä ymmärtäväisiä.
Kaikkea ei kuitenkaan ollut vielä menetetty, ehkä tästä saisi vielä jutun lääkäri-lehteen. Eipä hänen kirjoittamiaan juttuja ollut juuri aikaisemmin julkaistukaan.
Hän kirjoitti jutun tarkasti ja yksityis-kohtaisesti. Hän kuvaili tapauksen ja sen kulun. Loppua tosin joutui vähän kaunistelemaan, sillä ei hän tietenkään halunnut vaarantaa epäonnistuneen leikkauksen tehneen kollegansa uraa.
Hän lähetti juttunsa ja se julkaistiin. Asia olisi loppuun käsitelty.
Postihenkilö teki päivän viimeistä kierrostaan. Postihenkilö muisti ajan jolloin hän oli vielä ollut postimies. Joskus hänestä tuntui, että tuo sekavuuden aika oli ollut jollain tapaa eläväisempää, parempaa, kuin nykyinen uusi aika. Mutta eihän se voinut olla niin, sillä nythän kaikki oli hyvin, paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Aika kultaa muistot. Häntä väsytti, eilisen illan juomingit tuntuivat jokaisella askeleella. Ennen viina oli ollut kalliimpaa, mutta silloin siitä oli tullut hyvälle tuulelle. Ennenkin oli kuitenkin ollut krapuloita, sen hän muisti. Ennen ei ollut niin paljon koneita. Pian hänetkin korvattaisiin koneella. Sähköposti oli korvaamassa perinteisen postin. Ainoastaan lääkärit ja muut virkamiehet lähettivät postinsa perinteisesti kirjattuina kirjeinä.
Tällä kertaa postia olikin paljon, todella paljon.
Kaikki kirjeet oli osoitettu sairaalan ylilääkärille. Postileimoista saattoi päätellä, että niitä oli lähetetty kaikkialta ympäri Eurooppaa.
Postisäkki painoi todella paljon. Postimies päätti, että hän lähettäisi varhaiseläkeanomuksen vielä tänä iltana, sanoisi se nainen mitä tahansa. Eläkkeellä olisi aikaa harrastuksille, kuten juomiselle. Kyllä juominen oli paljon mukavampaa kuin jonkun lääkärivosun rakkaus-kirjeiden kantaminen.
Ylilääkäri otti postitulvan vastaan iloisesti yllättyneenä, näin paljon palautetta, yhdestä pikku artikkelista.
Lääkäri istui lattialle avasi pullollisen light-limonadia. Hän kostutti huuliaan ja nautti juoman virkistävästä mausta. Hyvää ja kevyttä, namnam. Hän avasi kirjeen, luki sen ja otti seuraavan. Tuntia myöhemmin hän istui lattialla avattujen kirjekuorien keskellä. Jokaisessa kirjeessä oli sairaustapauksen kuvaus ja jokainen kuvaus muistutti suuresti hänen artikkelissaan kuvaamaa tapausta, loppua lukuunottamatta tietysti.
Luoja, hän ajatteli. Satoja samanlaisia tapauksia ympäri Eurooppaa. Nyt hän jäisi kiinni siitä hoitovirheestä.