LYPSÄJÄN PAINAJAINEN

Mahdoton oli tapahtunut. Pahin oli tapahtunut. Hän oli yksi niistä kahdestatuhannesta naisesta Euroopassa, jotka yhä söivät E-pillereitä. Nyt se pilleri oli pettänyt. Hän oli nyt raskaana. Se, että hän oli raskaana ei pelottanut häntä lainkaan, hän oli jo usean vuoden ajan suunitellut lapsen tekoa. Hän oli jopa neuvotellut erään tutun neutrin kanssa lapsen hoidosta. Hän halusi lapsen.
Hän ei kuitenkaan halunnut tällaista lasta. Tämä lapsi oli vahinko. Tämä lapsi oli silkka työtapaturma. Tämä lapsi oli saanut alkunsa "luonnollisella" tavalla, sattumalta. Sellaista ei tiettävästi ollut tapahtunut Euroopassa yli kymmeneen vuoteen. Nykyisin kaikki miesten tuottama neste seulottiin laitoksissa. Yhtään poikaa ei ollut syntynyt viimeisen kymmeneen vuoteen. Nyt kaikkein pahin oli kuitenkin tapahtunut. Hänen sisässään kasvoi mies, tieto tästä ilmeisesti aiheutti sen aamuisen pahoinvoinnin tunteen.
Hän oli työskennellyt lypsäjänä jo useita vuosia ja hän tiesi, millaisia miehet ovat. Hän vihasi miehiä.
Hän rakasti lastaan, mutta vihasi miehiä. Häntä oksetti mahdollisuus, että hänen poikansa jonain päivänä työskentelisi tällaisessa laitoksessa. Todennäköisyys siihen oli äärettömän pieni, mutta mahdollisuus olisi silti olemassa.
Se mahdollisuus, että lapsesta tulisi neutri ei ollut niin pelottava, mutta veriruosteen vaara väijyisi lapsen yläpuolella koko tämän elämän ajan.
Hän tiesi, mitä hänen olisi tehtävä. Hän halusi lapsensa kastroitavan välittömästi tämän synnyttyä.
Hän vei asian oikeuteen ja voitti juttunsa. Siitä syntyi ennakkotapaus.
Neutrien keskusjärjestö tajusi tilaisuutensa tulleen ja vaati ennakkotapauksen perusteella samaa oikeutta yleiseen kastraatioon, yhteiskunnan kustannuksella tietenkin.
Sinä vuonna Euroopassa poistettiin satoja miljoonia kivespusseja.
Kaikki tajusivat tapauksen merkityksen ihmiskunnalle. Enää ei tulisi miehiä. Ei enää koskaan.
"Mutta mistä me saamme nestettä" oli Iltalehden lööppi. "Kuiva kausi kohduissa" oli Ilta-sanomien vastaus.
Asiasta vallitsi yleinen epätietoisuus, kunnes kolmas matriarkka piti puheen telessä. Puheessa hän vakuutti, että kaikki käytettävissä olevat voimavarat käytettäisiin partenogeneesin kehittämiseen. Nestettä riittäisi vielä pitkiksi ajoiksi.
Samalla matriarkka esitti tiedenaisten kehittämän teorian, että veriruoste oli osa ihmisen evoluutiota.
Miehet olivat tehtävänsä tehneet ja heidän kuuluikin kadota. Se oli osa luonnollista kehitystä. Veriruoste ei ollut sairaus vaan siunaus.
Ihminen oli nyt lajina saavuttanut lopullisen vaiheen, päämäärän, onnellisuuden aika voisi nyt alkaa.